sunnuntai 30. marraskuuta 2008
HYPPÄISITKÖ TALON KATOLTA JOS KAIKKI KAVERISI HYPPÄISIVÄT ENSIN?
Minäpä menen huomenna Elton Johnin konserttiin, kun ystävätkin menevät.
lauantai 1. marraskuuta 2008
RUUHKA
Luuletteko että viimeisessä yöbussissa Itikseen on täyttä? Tai Lontoon metrossa, tai Moskovan ensimmäisessä McDonaldsissa? Kokeilkaapa naamiasvälinekauppaa pyhäinpäivän aattona just ennen sulkemisaikaa (älkää vaan menkö aikaisemmin, ei siellä silloin kukaan käy).
En laskenut, montako meitä toiveikkaita oli, mutta puoti oli pieni ja askelet lyhyitä. Seinä olivat jo puoliksi tyhjät. Tuhatjalkaiset ja koppakuoriaiset olivat lopussa, jouduin ottamaan pimeässä hohtavia hämähäkkejä. Myyjät toimivat kuin legioonalaiset, yksi rummutti kassakonetta ja toinen huusi takana summia ja koodeja samalla kun pakkasi asiakkaiden tavaroita. Kassalle päästyäsi olit kolmessakymmenessä sekunnissa ulkona. Silloin tällöin kassaneiti huusi "kaikki ketkä on jonossa, käsi ylös" ja ylösnostettujen käsien jono kiemurteli kahdeksikoilla hyllyjen ympäri ja välissä. Ihan huikeeta meininkiä. Kauppa oli menevinään kuudelta kiinni, mutta itse pääsin sieltä ulos noin varttia yli ja se oli silloin yhtä täynnä kuin tullessani. Toivottavasti siellä maksetaan ylityöt kunnolla.
Merkillepantavaa oli, että yleisö oli hyvällä tuulella. Ehkä perjantai-illan nousuhumalassa tai ehkä muuten vaan iloisessa juhlan odotuksessa. Jos meidän Siwassa tai Tarjoustalossa olisi puoliksikaan sellainen jono, kuuluisi joka puolelta mielenosoituksellista huokailua ja kielennaksuttelua. Heikkohermoisimmat tiuskisivat puolisoilleen ja kailottaisivat protestinuotilla kännyköihinsä. Naamiaspuodissa sen sijaan on kaikenlaista kivaa katsottavaa. Jonossa voi sovitella peruukkeja, huitoa kumimiekalla ja suunnitella että jätkät hei Kaitsulle nää irtobosat.
En laskenut, montako meitä toiveikkaita oli, mutta puoti oli pieni ja askelet lyhyitä. Seinä olivat jo puoliksi tyhjät. Tuhatjalkaiset ja koppakuoriaiset olivat lopussa, jouduin ottamaan pimeässä hohtavia hämähäkkejä. Myyjät toimivat kuin legioonalaiset, yksi rummutti kassakonetta ja toinen huusi takana summia ja koodeja samalla kun pakkasi asiakkaiden tavaroita. Kassalle päästyäsi olit kolmessakymmenessä sekunnissa ulkona. Silloin tällöin kassaneiti huusi "kaikki ketkä on jonossa, käsi ylös" ja ylösnostettujen käsien jono kiemurteli kahdeksikoilla hyllyjen ympäri ja välissä. Ihan huikeeta meininkiä. Kauppa oli menevinään kuudelta kiinni, mutta itse pääsin sieltä ulos noin varttia yli ja se oli silloin yhtä täynnä kuin tullessani. Toivottavasti siellä maksetaan ylityöt kunnolla.
Merkillepantavaa oli, että yleisö oli hyvällä tuulella. Ehkä perjantai-illan nousuhumalassa tai ehkä muuten vaan iloisessa juhlan odotuksessa. Jos meidän Siwassa tai Tarjoustalossa olisi puoliksikaan sellainen jono, kuuluisi joka puolelta mielenosoituksellista huokailua ja kielennaksuttelua. Heikkohermoisimmat tiuskisivat puolisoilleen ja kailottaisivat protestinuotilla kännyköihinsä. Naamiaspuodissa sen sijaan on kaikenlaista kivaa katsottavaa. Jonossa voi sovitella peruukkeja, huitoa kumimiekalla ja suunnitella että jätkät hei Kaitsulle nää irtobosat.
keskiviikko 29. lokakuuta 2008
NÄYTTELIJÄ ON KIERO
Tosi hyvät näyttelijät ovat sellaisia, että ne ilmestyvät yhtäkkiä, kun uskot katsovasi jotain ihan toista ihmistä. Erityisen paljon näitä on BBC-draamoissa. Koin aikoinaan jonkinasteisen järkytyksen, kun Gosford Parkin paholaismainen ja moraaliton vanha ukko paljastui tunnin katsomisen jälkeen Dumbledoreksi. Ei sillä ollut kummoista maskiakaan eikä mitään, saman ikäinen ja sama naama, mutta Gosford Parkin pahiksena se väänteli sitä ihan eri tavalla kuin Dumbledorena. Professori Kalkaroskin (joka on tosi porno) meni minuun ihan täydestä Austen-leffan aatelismiehenä (joka ei ole porno ollenkaan), kunnes joku sanoi että huomaatko.
Tänään minua puijattiin taas, tai oikeastaan tänään ja eilen, koska olin nähnyt melkein kaksi jaksoa ennen kuin hoksasin. Cranfordin naisissa on suloisen kaunis nuori nainen, Jessie Brown, jolla on pitsimyssy ja suuret silmät ja ihana lauluääni. Siinä lauluäänessä oli yhtäkkiä jotain tuttua, kuuntelin ja kuuntelin, ja sitten muistin että olen aikaisemmin kuullut sen äänen mäkättävän vihaisesti. Ja sitten välähti: Saffron! Se olikin Ab Fabin Edinan epämuodikas ja kärttyinen tytär, eikä mikään 1800-luvun kodinhengetär. Kyllä tyhmää taas vedätettiin.
Tänään minua puijattiin taas, tai oikeastaan tänään ja eilen, koska olin nähnyt melkein kaksi jaksoa ennen kuin hoksasin. Cranfordin naisissa on suloisen kaunis nuori nainen, Jessie Brown, jolla on pitsimyssy ja suuret silmät ja ihana lauluääni. Siinä lauluäänessä oli yhtäkkiä jotain tuttua, kuuntelin ja kuuntelin, ja sitten muistin että olen aikaisemmin kuullut sen äänen mäkättävän vihaisesti. Ja sitten välähti: Saffron! Se olikin Ab Fabin Edinan epämuodikas ja kärttyinen tytär, eikä mikään 1800-luvun kodinhengetär. Kyllä tyhmää taas vedätettiin.
torstai 16. lokakuuta 2008
UUSI MUOTI
Nyt on meidänkin talossa oma ampumauhkaus.
Saas näkee, paljonko tulee huomenna opiskelijoita paikalle. Perjantaikin vielä. Saatan päästä aikasin kotiin.
Saas näkee, paljonko tulee huomenna opiskelijoita paikalle. Perjantaikin vielä. Saatan päästä aikasin kotiin.
maanantai 13. lokakuuta 2008
HELKKARI MIKÄ VIIKONLOPPU
En pedannut sänkyä yhtään kertaa. Se johtui siitä, että kävin kaksi kertaa baarissa. Siis perjantai-iltana töistä, ja sitten lauantaina kun heräsin iltapäivällä, niin heti suihkun kautta uudestaan. Sunnuntaina heräsin vasta illalla, söin kalapuikkoja ja ranskanperunoita ja tunnin päästä takaisin petiin.
Mä en kyllä oo enää mikään raikulityttö nykyään, täytyy sanoa. Joskus tuo olisi ollut ihan tavallista, mutta nyt tuli selkä kipeäksi koko viikonlopun makaamisesta. Kinkkaan täällä töissä ihan vinossa ja ihmettelen, mihin viikonloppu meni.
Mä en kyllä oo enää mikään raikulityttö nykyään, täytyy sanoa. Joskus tuo olisi ollut ihan tavallista, mutta nyt tuli selkä kipeäksi koko viikonlopun makaamisesta. Kinkkaan täällä töissä ihan vinossa ja ihmettelen, mihin viikonloppu meni.
torstai 9. lokakuuta 2008
LUONTOKAPPALE
Äsken kun kävelin kotiin, istui jalkakäytävällä rusakko. Istui ja käänteli päätään eikä pelännyt yhtään. Vähän toripulujen tyyliin se päästi kävelemään parin metrin päähän ja sitten otti pari laiskaa hyppyä puskan puolelle. Ja kyllä, se oli rusakko eikä citypupu.
En ollut kyllä kuvitellutkaan asuvani metropolin keskustassa, mutta hei kamoon. Rusakko ja asfaltti, voiko ne olla samassa kuvassa? Onko luonto valloittamassa kaupunkia? Onko kukaan enää turvassa?
En ollut kyllä kuvitellutkaan asuvani metropolin keskustassa, mutta hei kamoon. Rusakko ja asfaltti, voiko ne olla samassa kuvassa? Onko luonto valloittamassa kaupunkia? Onko kukaan enää turvassa?
tiistai 23. syyskuuta 2008
ÄKÄPÄISSÄ SAATU BISNESIDEA
Tiedättehän nämä itsemurhaajat, jotka haluavat ottaa muita mukaan?
Ja tiedättehän värikuulasodan?
No. Nämä kaksi voisi yhdistää. Rajatulla metsäpläntillä tietysti, ja omat aseet ja patruunat mukaan. Se, joka tappaa eniten ennen kuin ampuu itseään päähän, voittaa, ja pääsymaksuista kertynyt potti luvattaisi voittajan julkisuuskampanjaan, esimerkiksi mainosaikaa telkkariin tai sivu sunnuntaihesarissa.
Mutta sitten kun ne kaikki olisivat kuolleet, käytettäisikin rahat mielenterveystyöhön.
Ja tiedättehän värikuulasodan?
No. Nämä kaksi voisi yhdistää. Rajatulla metsäpläntillä tietysti, ja omat aseet ja patruunat mukaan. Se, joka tappaa eniten ennen kuin ampuu itseään päähän, voittaa, ja pääsymaksuista kertynyt potti luvattaisi voittajan julkisuuskampanjaan, esimerkiksi mainosaikaa telkkariin tai sivu sunnuntaihesarissa.
Mutta sitten kun ne kaikki olisivat kuolleet, käytettäisikin rahat mielenterveystyöhön.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)