Eilen työkaverit painostivat minut menemään lääkäriin. Lääkäri oli oikein pätevä, mutta jotenkin hidas.
L: Milloin kuume on alkanut?
Minä: Noin kaksi viikkoa sitten.
L: Entä milloin ääni meni?
Minä: Viikonloppuna. Oli pakko jäädä töistä pois tänään.
L: Tähän asti olet käynyt normaalisti töissä?
Minä: Joo.
L: Ja sinulla on ollut kuumetta? Eikö se nyt jo tajunnut?
Minä: Joo. Olenkohan jotenkin epäselvä?
L: Kaksi viikkoa töissä kuumeessa?
Minä: Niin. No herranjestas, kauankohan tuolla meni lääkiksessä?
Mutta yhtäkkiä lääkäristä tulikin ajatustenlukija.
L: Näyttäisi olevan keuhkoputkentulehdus. Onko lääkeaineallergioita? Loppuviikon kirjoitan sulle sairaslomaa, olet kotona ja lepäät.
Minä: Okei. Viisi päivää! Ehdin tehdä kaikki rästissä olevat kurssityöt ja suunnitelmat, sitäpaitsi en ole tiskannut ja imuroinut moneen viikkoon. Kävipä mäihä!
L: (Katsoo tiukasti silmiin) Ei töitä eikä kotitöitä.
Minä: Okei.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Minäkin olisin kysynyt kolme kertaa, jos potilas on niin hullu että on töissä toista viikkoa kuumeessa! :D
Onneksi lääketiede on tästä kuitenkin kehittynyt:
http://www.tts.fi/Eliaksenyrttitarha/kotilaakari.htm#7
Krhm, kolmatta viikkoa... mä olen katsos korvaamaton.
Kiitos lääketieteellisestä linkkivinkistä. Sinappihauteet kyllä oikeestikin pelittää, harmi ettei ole tullut käytyä Venäjällä pitkään aikaan, niin ei oo yhtään kaapissa.
Lähetä kommentti