NÄYTTELIJÄ ON KIERO

Tosi hyvät näyttelijät ovat sellaisia, että ne ilmestyvät yhtäkkiä, kun uskot katsovasi jotain ihan toista ihmistä. Erityisen paljon näitä on BBC-draamoissa. Koin aikoinaan jonkinasteisen järkytyksen, kun Gosford Parkin paholaismainen ja moraaliton vanha ukko paljastui tunnin katsomisen jälkeen Dumbledoreksi. Ei sillä ollut kummoista maskiakaan eikä mitään, saman ikäinen ja sama naama, mutta Gosford Parkin pahiksena se väänteli sitä ihan eri tavalla kuin Dumbledorena. Professori Kalkaroskin (joka on tosi porno) meni minuun ihan täydestä Austen-leffan aatelismiehenä (joka ei ole porno ollenkaan), kunnes joku sanoi että huomaatko.

Tänään minua puijattiin taas, tai oikeastaan tänään ja eilen, koska olin nähnyt melkein kaksi jaksoa ennen kuin hoksasin. Cranfordin naisissa on suloisen kaunis nuori nainen, Jessie Brown, jolla on pitsimyssy ja suuret silmät ja ihana lauluääni. Siinä lauluäänessä oli yhtäkkiä jotain tuttua, kuuntelin ja kuuntelin, ja sitten muistin että olen aikaisemmin kuullut sen äänen mäkättävän vihaisesti. Ja sitten välähti: Saffron! Se olikin Ab Fabin Edinan epämuodikas ja kärttyinen tytär, eikä mikään 1800-luvun kodinhengetär. Kyllä tyhmää taas vedätettiin.

UUSI MUOTI

Nyt on meidänkin talossa oma ampumauhkaus.
Saas näkee, paljonko tulee huomenna opiskelijoita paikalle. Perjantaikin vielä. Saatan päästä aikasin kotiin.

HELKKARI MIKÄ VIIKONLOPPU

En pedannut sänkyä yhtään kertaa. Se johtui siitä, että kävin kaksi kertaa baarissa. Siis perjantai-iltana töistä, ja sitten lauantaina kun heräsin iltapäivällä, niin heti suihkun kautta uudestaan. Sunnuntaina heräsin vasta illalla, söin kalapuikkoja ja ranskanperunoita ja tunnin päästä takaisin petiin.

Mä en kyllä oo enää mikään raikulityttö nykyään, täytyy sanoa. Joskus tuo olisi ollut ihan tavallista, mutta nyt tuli selkä kipeäksi koko viikonlopun makaamisesta. Kinkkaan täällä töissä ihan vinossa ja ihmettelen, mihin viikonloppu meni.

LUONTOKAPPALE

Äsken kun kävelin kotiin, istui jalkakäytävällä rusakko. Istui ja käänteli päätään eikä pelännyt yhtään. Vähän toripulujen tyyliin se päästi kävelemään parin metrin päähän ja sitten otti pari laiskaa hyppyä puskan puolelle. Ja kyllä, se oli rusakko eikä citypupu.

En ollut kyllä kuvitellutkaan asuvani metropolin keskustassa, mutta hei kamoon. Rusakko ja asfaltti, voiko ne olla samassa kuvassa? Onko luonto valloittamassa kaupunkia? Onko kukaan enää turvassa?