HYPPÄISITKÖ TALON KATOLTA JOS KAIKKI KAVERISI HYPPÄISIVÄT ENSIN?

Minäpä menen huomenna Elton Johnin konserttiin, kun ystävätkin menevät.

RUUHKA

Luuletteko että viimeisessä yöbussissa Itikseen on täyttä? Tai Lontoon metrossa, tai Moskovan ensimmäisessä McDonaldsissa? Kokeilkaapa naamiasvälinekauppaa pyhäinpäivän aattona just ennen sulkemisaikaa (älkää vaan menkö aikaisemmin, ei siellä silloin kukaan käy).

En laskenut, montako meitä toiveikkaita oli, mutta puoti oli pieni ja askelet lyhyitä. Seinä olivat jo puoliksi tyhjät. Tuhatjalkaiset ja koppakuoriaiset olivat lopussa, jouduin ottamaan pimeässä hohtavia hämähäkkejä. Myyjät toimivat kuin legioonalaiset, yksi rummutti kassakonetta ja toinen huusi takana summia ja koodeja samalla kun pakkasi asiakkaiden tavaroita. Kassalle päästyäsi olit kolmessakymmenessä sekunnissa ulkona. Silloin tällöin kassaneiti huusi "kaikki ketkä on jonossa, käsi ylös" ja ylösnostettujen käsien jono kiemurteli kahdeksikoilla hyllyjen ympäri ja välissä. Ihan huikeeta meininkiä. Kauppa oli menevinään kuudelta kiinni, mutta itse pääsin sieltä ulos noin varttia yli ja se oli silloin yhtä täynnä kuin tullessani. Toivottavasti siellä maksetaan ylityöt kunnolla.

Merkillepantavaa oli, että yleisö oli hyvällä tuulella. Ehkä perjantai-illan nousuhumalassa tai ehkä muuten vaan iloisessa juhlan odotuksessa. Jos meidän Siwassa tai Tarjoustalossa olisi puoliksikaan sellainen jono, kuuluisi joka puolelta mielenosoituksellista huokailua ja kielennaksuttelua. Heikkohermoisimmat tiuskisivat puolisoilleen ja kailottaisivat protestinuotilla kännyköihinsä. Naamiaspuodissa sen sijaan on kaikenlaista kivaa katsottavaa. Jonossa voi sovitella peruukkeja, huitoa kumimiekalla ja suunnitella että jätkät hei Kaitsulle nää irtobosat.

NÄYTTELIJÄ ON KIERO

Tosi hyvät näyttelijät ovat sellaisia, että ne ilmestyvät yhtäkkiä, kun uskot katsovasi jotain ihan toista ihmistä. Erityisen paljon näitä on BBC-draamoissa. Koin aikoinaan jonkinasteisen järkytyksen, kun Gosford Parkin paholaismainen ja moraaliton vanha ukko paljastui tunnin katsomisen jälkeen Dumbledoreksi. Ei sillä ollut kummoista maskiakaan eikä mitään, saman ikäinen ja sama naama, mutta Gosford Parkin pahiksena se väänteli sitä ihan eri tavalla kuin Dumbledorena. Professori Kalkaroskin (joka on tosi porno) meni minuun ihan täydestä Austen-leffan aatelismiehenä (joka ei ole porno ollenkaan), kunnes joku sanoi että huomaatko.

Tänään minua puijattiin taas, tai oikeastaan tänään ja eilen, koska olin nähnyt melkein kaksi jaksoa ennen kuin hoksasin. Cranfordin naisissa on suloisen kaunis nuori nainen, Jessie Brown, jolla on pitsimyssy ja suuret silmät ja ihana lauluääni. Siinä lauluäänessä oli yhtäkkiä jotain tuttua, kuuntelin ja kuuntelin, ja sitten muistin että olen aikaisemmin kuullut sen äänen mäkättävän vihaisesti. Ja sitten välähti: Saffron! Se olikin Ab Fabin Edinan epämuodikas ja kärttyinen tytär, eikä mikään 1800-luvun kodinhengetär. Kyllä tyhmää taas vedätettiin.

UUSI MUOTI

Nyt on meidänkin talossa oma ampumauhkaus.
Saas näkee, paljonko tulee huomenna opiskelijoita paikalle. Perjantaikin vielä. Saatan päästä aikasin kotiin.

HELKKARI MIKÄ VIIKONLOPPU

En pedannut sänkyä yhtään kertaa. Se johtui siitä, että kävin kaksi kertaa baarissa. Siis perjantai-iltana töistä, ja sitten lauantaina kun heräsin iltapäivällä, niin heti suihkun kautta uudestaan. Sunnuntaina heräsin vasta illalla, söin kalapuikkoja ja ranskanperunoita ja tunnin päästä takaisin petiin.

Mä en kyllä oo enää mikään raikulityttö nykyään, täytyy sanoa. Joskus tuo olisi ollut ihan tavallista, mutta nyt tuli selkä kipeäksi koko viikonlopun makaamisesta. Kinkkaan täällä töissä ihan vinossa ja ihmettelen, mihin viikonloppu meni.

LUONTOKAPPALE

Äsken kun kävelin kotiin, istui jalkakäytävällä rusakko. Istui ja käänteli päätään eikä pelännyt yhtään. Vähän toripulujen tyyliin se päästi kävelemään parin metrin päähän ja sitten otti pari laiskaa hyppyä puskan puolelle. Ja kyllä, se oli rusakko eikä citypupu.

En ollut kyllä kuvitellutkaan asuvani metropolin keskustassa, mutta hei kamoon. Rusakko ja asfaltti, voiko ne olla samassa kuvassa? Onko luonto valloittamassa kaupunkia? Onko kukaan enää turvassa?

ÄKÄPÄISSÄ SAATU BISNESIDEA

Tiedättehän nämä itsemurhaajat, jotka haluavat ottaa muita mukaan?
Ja tiedättehän värikuulasodan?

No. Nämä kaksi voisi yhdistää. Rajatulla metsäpläntillä tietysti, ja omat aseet ja patruunat mukaan. Se, joka tappaa eniten ennen kuin ampuu itseään päähän, voittaa, ja pääsymaksuista kertynyt potti luvattaisi voittajan julkisuuskampanjaan, esimerkiksi mainosaikaa telkkariin tai sivu sunnuntaihesarissa.

Mutta sitten kun ne kaikki olisivat kuolleet, käytettäisikin rahat mielenterveystyöhön.

RIKOLLINEN ON NERO

Jos te murtautuisitte Heurekaan ja saisitte mellastaa siellä rauhassa, mitä pöllisitte? Minä ottaisin jotain mageita kristalleja, tai laitteen joka sanoo poo, kun kulkee ohi. En kyllä ottaisi munkkeja. Sais olla aika erinomaisia munkkeja.

KIRJASTOLAITOS, HALLELUJAA

Lainasin juuri 130 vuotta vanhan kirjan Pasilan kirjavarastosta. Kysyin virkailijalta, että ihan tosissaanko te lainaatte tällaisen ulos, ja minulle vastattiin että me luotamme asiakkaisiin, kyllä ne ne palauttaa. Niin kai sitten, mutta huh huh... Eihän sitä melkein uskalla avatakaan. Virkailija oli sitä mieltä, että siihen aikaan painettiin kunnon paperille, sitä voi ihan hyvin lukea.

ENSITAPAAMINEN RASISTIKORTIN KANSSA

Olen kyllä kuullut siitä paljonkin, mutta ensimmäisen kerran minua yritettiin hosottaa sillä tänään. Suutuin ja mäkätin aika paljon.

"Syrjintä on Suomessa rikos, ja jos sinua on mielestäsi syrjitty niin sinun täytyy tehdä siitä ilmoitus, se on viranomaisasia, voin auttaa löytämään puhelinnumeron ja ilmaista oikeusapuakin on saatavissa kun haastat meidät oikeuteen, sillä niin on tapana tehdä kun joku syyllistyy rikokseen, ja kun Suomessa syyttää jotakuta rikoksesta, on oltava hyvät perusteet tai syyllistyy itse rikokseen, nimittäinkin kunnianloukkaukseen, rasistiksi nimittäminen ilman syytä on täällä meillä ihan yhtä paha juttu kuin muuksi pahantekijäksi tai ryssäksi tai neekeriksi, ja sivistyneet ihmiset eivät noin muutenkaan säti toisiansa..."
Kuvitelkaa konekivääri, jossa on kilsanpitkä vyö.

Mies pyysi aika hämmentyneenä anteeksi.

TAPASIN HASSUN TURISTIN

Tänä aamuna minä ja kollegani kävelimme Tallinnan vanhastakaupungista kohti satamaa. Etsimme kartta kädessä kokoushotellia. Satamasta päin tuli vastaan surkean krapulainen venäläinen nuorimies, joka huuteli meille venäjäksi "Missäs teillä on täällä rautatieasema?". Näytimme että tuonne päin, kilometriä kolmisen. Seuraavaksi poika näytti putkikassiaan ja kysyi "Haluaisitteko ostaa venäläistä votkaa?". Emme halunneet, ei kiitos, ei ole tarpeen. Kävelimme lievästi hihittäen eteenpäin ja poika huusi vielä perään "Entä poltatteko tupakkaa?". Emme polta, ei kiitos, hyvää matkaa. Heräsi kysymyksiä:

a) Puhuvatko venäläiset automaattisesti Virossa venäjää vai oliko tämä vain vähän pöllö?
b) Miksi joku paikallinen kulkisi kartan kanssa ja näytänkö minä vironvenäläiseltä? Miltä vironvenäläinen näyttää?
c) Kannattaako viinan ja tupakan katumyynti Tallinnassa vai oliko nuorukainen tullut humalassa väärälle puolelle lahtea? Missä hän kuvitteli olevansa?

Oi, olisinpa kysynyt. Tämä kohtaaminen oli paljon mielenkiintoisempi kuin se seminaari, johon olin menossa.

KESÄN MYSTEERI

Miksi rastaat hyppivät kuivissa lehdissä pusikon alla, mutta västikset juoksevat kamalaa kyytiä pitkin pyörätietä?

KALENTERI

Täytin juuri helmikuun tuntilistan, ja kuukauden kaksi ensimmäistä viikkoa näyttivät kalenterissa tältä: "Tuplapäivä+3h - normaalipäivä+kokous - suunnittelupäivä 14 h - tuplapäivä - koulutus Tampereella - tuplapäivä - koulutus+kokous+normaalipäivä - ylityötä 6 h - koulutus Hevonhäntälässä+suunnittelu 9 tuntia" ja niin edelleen.

Toissa maanantaista meno vaihtuu: "lääkäri - lääkäri - psykologi - lääkäri - psykologi -psykologi" ja niin edelleen.

ÄH

On aina ikävää olla sairaana kotona, mutta erityisen pyttymäistä on olla latvasairas. Toimettomuus ahistaa flunssassakin, saati sitten kun ruumis on terve mutta pääkkö ei. Periaatteessa voisin tehdä vaikka mitä, mutta näköjään en voi kun en vaan voi. Ulkona käyminen väsyttää. Lukeminen vaatii liikaa keskittymistä. Aloitin viime yönä palapelin, se hillitsee kieriskelyä vähän ja pitää ajatukset kasassa. Kirahvin pehva on jo valmis.

ÄLKÄÄ AVATKO OVEA, SIELLÄ ON SUSI!

Eilen tuli keskellä päivää puhelu tuntemattomasta numerosta. Heti alkoi stressata: siellä varmasti vaaditaan jotain, tai yritetään myydä jotain, tai joku etäinen kaveri haluaa rupatella. Ei ei. En vastannut sille kiusantekijälle.

Sitten soi ovikello. En avaa. Siellä on epäkohtelias tv-lupatarkastajagorilla, joka ei ota uskoakseen ettei kaikilla ihmisillä ole tyhmälaatikkoa. Tai partiolainen. Tai seurakunnan pullonkeräys, tai saarnaaja tai hiippari. Toisaalta, totesin, siellä saattaa olla myös naapuri, joka haluaa kertoa että tietokoneeni on öisin liian kovalla. Vedin sitten farkut jalkaan ja avasin oven, ja rapussa olikin kaunis, hymyilevä keski-ikäinen rouva, jolla oli minulle iso kukkapuketti. Kukkalähetysfirmasta, päivää, asuuko täällä Apina Katolla? Olin saanut elämäni ensimmäisen kukkalähetyksen, ystäviltäni ulkomailta. Ooh!

YLILYÖNTEJÄ

Viime kesänä, kun aloitin tämän blogin, halusin purkaa vitutusta siitä miten on tullut juotua liikaa viinaa. Se ongelma oli aika nopeasti ohi. Nyt on tullut tehtyä liikaa töitä. Onpa jännittävää nähdä, minkä epäterveellisen addiktion kehitän seuraavaksi. Toivottavasti se on kuntoilu, koska stressiin syöty roskaruoka näkyy nyt aika pahasti vyötäröllä.

Tänään on parempi olo kuin eilen. Nukuin ilmeisesti hyvin, pitkään ja ilman painajaisia. Olen jo pessyt pyykkiä (koneella tosin) eikä hengästytä, ja kohta voisin mennä kauppaan. Ilkeä Keltainen Kasvokin on poissa, ulkona on rauhoittavan harmaata, taivas lähettää maailman täydeltä turvallista Helsingin räntää. Sinne uskaltaa sekaan kampaamatta naamaansa.

Eikä huomenna tarvitse mennä töihin. Ero normaaliin sunnuntaihin on aika huikea: en ehdi tänään siivota, ei haittaa. En ole valmistellut ensi viikkoa, ei haittaa. En tavannut viikonloppuna ystäviä, ei haittaa, voin tavata myöhemmin. Yleensä sunnuntaiaamut ovat täyttä paniikkia ja huono omatunto vain pahenee iltaan mennessä. Mutta oikeasti toverit, onko tämä pelkkä työuupumusjuttu? Jotenkin on vaikea uskoa, että kukaan ehtisi kunnolla levätä ja virkistyä viikonlopun aikana.

AURINGONPAISTE

Kevätaurinko stressaa kahdesta syystä.
1: pöly näkyy, pitää siivota.
2: pitää mennä ulos saamaan raitista ilmaa ja sitä-jotain-vitamiinia, ja liikkua että jaksaa taas.
Eikä näitä tietenkään voi tehdä yhtaikaa, siis stressi on väistämätön.

Ainakin tässä sikamaisessa flunssassa on se hyvä puoli, ettei kumpikaan toiminta tule nyt kysymykseen.

HERRRMO MENEE!

Kotona olisi vaikka miten paljon tehtävää, mutta en jaksa tehdä mitään kun väsyttää liikaa. Pitäisi tehdä terveellistä ruokaa mutta en jaksa ensin tiskata. Pitäisi siivota, ommella tyynyliinoja, käydä suihkussa, kirjoittaa kirje, korjata takki, vaikka mitä, mutta en vaan jaksa. Väsyttää niin että lukeminen ja leffojen katsominenkin vaatisivat liikaa. Eikä koko ajan voi nukkuakaan. Makailen sitten sängyllä ja istun tässä tuijottamassa nettiä, ja odotan että päivä kuluu. Varmaan tuolla ulkopuolellakin on vaikka mitä, mutta sinne nyt en ainakaan jaksa lähteä katsomaan. Mitä lepolomalla on niinkuin meininki tehdä? Flunssaisena tää ei ainakaan onnistu.

MITEN TÄTÄ MENNÄÄN?

Tiistaina itkin, nukuin ja olin sekaisin. Eilen nukuin, olin sekaisin ja kovassa kuumeessa. Ne päivät pitivät tavallaan huolen itsestään. Mutta nyt olen jo hereillä, lähimuisti palannut, silmät auki, kuume melkein poissa, ja stressi puskee päälle. Mitäs nyt olisi tarkoitus tehdä? Ja seuraavat neljä viikkoa?

VAKAVA TYÖUUPUMUS

Vedit kuule ihan huippupisteet joka alueella, psykologi sanoi. Ja lääkäri sanoi "ensin kaksi viikkoa, sitten luultavasti lisää".