HALPAKIRJAKAUPPA MAI ÄÄS

Käytin juuri melkein neljäkymppiä kolmeen kirjaan, kuvakirjaan vieläpä, eikä niissä ole mitään sellaista tietoa, jota en saisi ilmaiseksi netistä. Tai no ehkä tässä "20th century military uniforms" on: ei varmaan löydy ihan heti googlaamalla, millainen oli vietkong-sissin eväsboksi. Tai unkarilaisen panssaridivisioona sen-ja-sen luutnantin pistoolikotelo vuonna 1943. Ensimmäisessä maailmansodassa oli muuten selvästikin tarkoitus naurattaa viholliset kuoliaaksi.

"Kolmas valtakunta: Hitlerin Saksan tärkeimmät tapahtumat päivä päivältä" on vaikeammin perusteltavissa. Tosin sen alkuperäinen hinta, varmaankin viime isänpäivänä, oli ollut 45 euroa ja nyt se maksoi 17, niin että voin ehkä katsoa säästäneeni. Muutenkin kirja vaikuttaa asialliselta, paitsi että kirjoittaja huomauttaa varmuuden vuoksi mahdollisimman monessa kohdassa natsien olleen pahoja, ilkeitä ja vielä tyhmiäkin. Mutta jos ei voi kirjoittaa neutraalisti niin ei voi, kuvakokoelma on joka tapauksessa hyvä ja esitystapa selkeä. Ehkä tämä onkin tarkoitettu koululaisille.

Kaikkein pöllöin ostos oli "Taide ja arkkitehtuuri: Firenze". Se on kovakantinen, käsilaukkukokoinen taidekirja, joka esittelee Firenzen aarteita. Siinä on kartat ja museoiden pohjapiirustukset ja kaikki, ja ostin sen kun näin itseni kulkemassa pitkin museoita sen kanssa. Ihan kuin mulla olisi koskaan varaa mihinkään matkustaa, kun käytän kaikki rahani älyttömyyksiin. Ensin mennään keskellä viikkoa baariin ja seuraavana päivänä kirjakauppaan... Ja tässä kuussa oli tarkoitus pärjätä ilman luottokorttia!

TODELLA FIKSU LIIKE

Kannattaa käydä yliopisto, koska siellä saa sitä viisautta. Esimerkiksi juuri äsken minä ja kollegani, jotka olemme fiksuja, kävimme baarissa juomassa kaljaa keskellä viikkoa, ja sitten kotimatkalla rautatieasemalla huomasimme että meillähän on melkein 15 minuuttia aikaa ennen junan lähtöä ja täällähän on tällainen pystybaari, vähän niinkuin rjumotshnaja Venäjällä! Johtopäätös: ehdimme juoda kaksi salmiakkikossua: juomme kaksi salmiakkikossua.
Arvatkaa olenko lärvit. Huomenna on herätys kuudelta. Just joo taas kiitti.

APINA PUHUU POLITIIKKAA

Mitä teille tulee mieleen nuorukaisesta, joka pakenee kotimaansa uskonnollista terroria rauhallisempaan maahan, jossa saa elellä suunnilleen niin kuin tykkää, ja siellä sitten alkaa hakata vaimoansa, koska se hoo käy kaupassa ja kirjastossa? Sekä mies että vaimo kertovat - tietysti hiukan eri sävyyn - että kysymys on uskonnollisista periaatteista ja perhearvoista.
Mitä tämän miehen teidön mielestänne tulisi tehdä? Oliko hätiköity päätös poistua kotimaasta, jossa perheinstituutiota kunnioitetaan?

Ai niin. Se joka ekana arvaa mikä uskonto on kyseessä, saa purkkaa.

OOPIUMI

Tekee ihan sikana mieli oopiumia. Luin äsken Jean Cocteaun kirjan Oopiumi, jossa Cocteau kertoo huumevieroituksestaan.

Oopiuminpolttaminen kuulostaa ainoalta asialta, jota ylipäätään kannattaa harrastaa: se aiheuttaa ilmeisesti hyvin aidontuntuisia lentounia ja näyttää kauniita näkyjä. Oopiumia poltetaan kauniissa astioissa rauhallisessa ympäristössä, niin että kaikki on hyvin runollista ja harmonista. Cocteau väittää oopiumin myös ruokkivan luovuutta, mitä olisi vaikea uskoa jos ei olisi juuri lukemassa sellaisen luovuuden tuotetta. Joko oopiumi on täysin toisenlaista kamaa kuin vaikka kannabis, joka saa silmät moljottamaan ja hämärtää jutut, tai sitten Cocteau oli niin fiksu että pystyi filmaamaan ja kirjoittamaan oopiumista huolimatta. Mikä herättää vanhan kysymyksen, kuinka paljon taiteilija olisi saanut aikaan, jos hänellä ei olisi ollut huonoja tapojaan.

Joka tapauksessa haluaisin oopiumia. Minun hommissani ei tarvitse olla niin terävä. Toisaalta siellä pitää olla paikalla joka aamu yhdeksältä, ja Cocteaun mukaan taikamatolla lentäminen vie ajantajun. Taitaa mennä ohi taas tämäkin hauska.

KÄMPÄSSÄ ON KYLMÄ

Ensimmäinen ajatukseni herätessä, unen ja valveen rajamailla niinkuin sanotaan, oli tänään tällainen: ”paleltaa paleltaa.. nyt pois makuupussista ja ulos teltasta ja alat liikkua, niin tulee lämmin”. Vaan kun avasin silmät, niin eipä oltukaan retkellä.

No ensin ilmasin muka patterin. Se spruuttasi heti kylmää vettä päälle. Ihan kylmä patteri! Yläosasta vähän haalea, mutta muuten jäässä. Miten täällä voi olla näin kylmä? Eikö tässä talossa muita palele? Onko niillä villapaita koko ajan päällä? Soitanko nyt talkkarille niinkuin Wagner: lisää höökää, on huono ääreisverenkierto? Minulle on kerrottu, ettei se auta, vaan että lämmittäminen aloitetaan silloin kun se aloitetaan.

Mutta on mulla lämpökynttilöitä, ja irtopatteri kellarissa. Aikanaan Venäjällä asuessani näin ihmisten lämmittelevän keittiössä uuni täysillä ja luukku auki... ja äärimmäisenä keinona otan käyttöön ex-anopin lahjoittaman sähköllä toimivan mummojen lämpöpatjan. Se on mainio patja.

HOMOPULTSARIT

Tässä on ollut sen verran taukoa, että joku epäili jo apinan pudonneen katolta. Päivitän siis. Jatkan puliukkoteemalla.

Helsingissä kasvaneena olen tietenkin nähnyt puliukkoja aika monta, ja jos minkälaisissa toimissa. Nököttämässä tai nukkumassa useimmiten, mutta myös riehumassa ratikassa, selittämässä, pummaamassa, kaatuilemassa, jopa käyttämässä ratikkapysäkkiä vessana. Viime kesänä näin kuitenkin ensimmäistä kertaa pultsareita harrastamassa seksiä.

En todellakaan mennyt tahallani mihinkään pusikkoon kurkkimaan, vaan näin se kävi: Odotin bussia Elielinaukiolla. Seisoin pysäkillä naama asemaan ja selkä penkkeihin päin. Luin kirjaa ja kuuntelin puolella korvalla puliukkojen lörpötystä penkeiltä, kun sieltä kuului ”Ei poliisit voi mitään todistaa että täällä olis HOMOILTU!”. Se oli vähän epätavallista pultsaripuhetta ja höristin korviani. Seuraavaksi kuului örinää ”joo ei voi, vapaita miehiä ollaan” ja sitten jonkinlaista kovaa maiskutusta ja lätinää. Vilkaisin olkani yli ja välittömästi minua rangaistiin uteliaisuudestani. Jotkut asiat olisi paras jättää katsomatta. Mutta kello ei ollut viittäkään ja aurinko paistoi, ja pysäkillä oli paljon väkeä enkä mitenkään olisi voinut arvata, mitä siellä oli meneillään. Kaksi tosi rumaa ja tosi likaista miestä suuteli kovaäänisesti ähkien ja ihan oikeasti, niin, no, kädellä silleen. Toisiansa. Ja ihmiset ympärillä katselivat tyynesti kuka minnekin.

Raportoin tästä välittömästi tekstiviesteillä Lontoon-kavereilleni, joilla toisinaan on hurja koti-ikävä. Tällainen tuokiokuva parantaa tehokkaasti kaipuun Helsinkiin. Minutkin se paransi vähäksi aikaa kuolaamasta homopornoa, uskotteko.