ALEPAN KASSA

Se on niin ihme olento, kuulkaa. Se on vähän kuin lentoemäntä.
Eilen illalla olimme kaverini kanssa Kurvin Alepassa ja näimme kylmäkaapilla kamalan: puliukko oli niin humalassa, että sen housut putosivat. Se ei itse huomannut, mutta minä en voinut olla huomaamatta kun sellainen ruma, laiha takapuoli vilkkui. Luulin vielä, että puliukolla oli jotkut kummalliset sumopainijan kalsarit, mutta kaverini sanoi myöhemmin, että se oli ollut peppuvakoon tungettua vessapaperia. Me otimme nopeasti appelsiinimehua emmekä jääneet juttelemaan pultsarin kanssa.
Uudestaan tapasimme kassajonossa. Pultsari hoippui takanamme sen näköisenä, että kohta kaatuu, ja vilkuilin koko ajan sivusilmällä, koska pitäisi väistää. Se oli hakenut sikspäkin eikä ollut laittanut sitä muiden ostosten joukkoon koriin, vaan kantoi sitä kainalossa, ja kohta kuului pam ja räks ja koko mesta alkoi haista oluelta. Myyjä, sellainen parikymppinen, 40-kiloinen, reippaannäköinen tyttö, vilkaisi jonon ohi ja totesi tilanteen, mutta jatkoi myymistä ilmeen muuttumatta millään lailla. Ystävällisesti jokaiselle "hei" ja hinta ja kiitos. Ilmeisesti vartijaa ei ollut saatavilla tai sitten se kutsutaan huomaamattomasti jollain salanapilla tiskin alta.
Siinä vaiheessa kun minä ja kaveri maksoimme ostoksiamme, pultsarin housut olivat pudonneet jo polviin asti ja äijä hoippui kohti kassaa loput ostokset korissa, munat heiluen, ja selitti että "enkai minä vaan pudottanut kaljaa". Myyjä sanoi iloisesti hymyillen "hei!" ihan niin kuin muillekin. Emme ehtineet nähdä, miten hyvin maksaminen onnistui tai tuliko paikalle vartija tai ambulanssi (varmaan joo), mutta sen vaan sanon että on kovahermoista väkeä nämä kassaneidit.

HYMY

Tiedättehän sen tunteellisen päänsuhinan, joka tulee sunnuntaina oikein onnistuneen lauantain jälkeen? Se syntyy valvomisesta, krapulasta ja siitä, kun voi todeta viettäneensä laatuaikaa laatuseurassa.

Matkustin pari tuntia sitten Helsingin läpi kotiin juuri tuollaisessa euforisessa tilassa. Minulla on ystävinä vallan huimia tyyppejä, joiden kanssa voi juoda punaviiniä ja puhua kivoista asioista aamuun asti, ja sitten niitten sohvalla voi nukkua keskellä päivää ja ne sanovat vain, että olet kaunis sisustuselementti. Olin siis kotimatkalla niin hyvällä mielellä, että hymyilin kaikille. Ensin hymyilin bussikuskille, sitten kanssamatkustajalle. Junassa hymyilin oikein leveästi, kun yhden naisen ostoskassit olivat kulkureitillä ja hyppäsin niiden yli ja se nainen nauroi. Sitten menin kauppaan ostamaan uunissa lämmitettävää valkosipulipatonkia ja rupattelin hilpeästi myyjän kanssa ja hymyilin, jne, trallallaa.

Kotona hymyilin vielä sotkutukkaiselle peilikuvalleni, ja silloin näin tosi mustat hampaat! Saakelin punkku, kun sitä ryyppää yhdenkin yön, niin jopa tulee jännän näköiseksi. Eikä mulla tietenkään mitään hammasharjaa ollut mukana ollut. Ja nyt mä olen irvistellyt kauheilla peikkohampailla puolelle kylää. Joku pieni lapsi on voinut vaikka pelästyä.

JUST JOO

Koko viikko oli superaurinkoinen ja suunnittelin viikonlopuksi vaikka mitä. Ja nyt sit sataa, eikä ihan vähän. Mulla on kyllä sadetakki ja kumisaappaat, mutta tuolla tarvittaisiin vielä kurahousut. No, enpähän pääse kaupungille tuhlaamaan rahaa. Suurin osa suunnitelmistani sisälsi rahan tuhlaamista.

Pyykit on kuitenkin pakko pestä, vaikkei parvekkeella voikaan nyt kuivattaa. Taidan sytytellä aika paljon lämpökynttilöitä, se ehkä auttaa vähän (tai sitten saan oman pikku sademetsän, mikä on ihan kiva sekin). Isoäitini kuivattaa kiireistä pyykkiä uunissa tai uunin edessä, mutta mun uunini on liian pieni, siellä ei kuivuisi kuin parit kalsarit.

Ai niin, lauantaina tulee Knalli ja sateenvarjo! Ehdin kerrankin kuunnella! Tämähän olikin ihan hyvä juttu.

PAISTETUT PERUNAT

Pitääkö paistetut perunat ensin keittää? Paistelen kalapuikkojen seuraksi perunoita, lohkoina paistinpannulla öljyssä (sen pitäisi olla oikein, koska olen nähnyt sitä tehtävän), mutta ne eivät tunnu pehmenevän. Kuori on kyllä jo aika ruskea. Kalapuikotkin ovat valmiit, mutta perunat ihan kivikovia.. On mulla tietysti leipääkin, taidan syödä kalapuikkohampurilaisia.


Lisäys:
Suoriuduin kuitenkin! Siihen pitää laittaa kansi päälle, ja sitten kun perunoista tulee höyryä kannen alle, niin se höyry kypsentää perunat!

TUKHOLMA

Naapurikateus on alhainen tunne. Kävin viime viikolla Tukholmassa työasioissa, tai sanotaan työ- ja huvitteluasioissa, eräänlaisella seminaari- ja tutustumisretkellä. Halusin heti muuttaa Ruotsiin.

Ensinnäkin siellä ollaan meidän alallamme Suomea edellä (toisaalta on syytä ollakin, se on siellä isompi ala kuin täällä), ja jos tekisin vähän aikaa töitä Tukholmassa, oppisin kaikenlaista. Mutta se ei ollut se juttu, vaan historia. Ruotsi on vanha, ja se näkyy. Onhan meilläkin asutusta 9000 vuotta, linnavuoret ja hautaröykkiöt, ei siinä mitään, mutta kun ne näyttää päältä päin ihan skutsilta kaikki.. Ja sijaitsevat enimmältään Ryttylän Rutakossa, niin että yhden luota toisen luo on päivän matka. Kaupunki täynnä kivilinnoja nyt vaan on paljon makeempi, sille ei voi mitään. Tai ehkei nyt sentään makeempi kuin linnavuoret, mutta sellaisessa kävellessä tulee kuitenkin hyvä mieli. Tulee sellainen olo, että ihmisistä on sentään vaikka mihin. Älkääkä sanoko mitään mistään suomalaisten tapattajista ja riistoruhtinaista, tiedän kyllä.

Kotimatkalla ostin Jan Guilloun tukholma-aiheisen dekkarin Varkaiden markkinat, joka kertoo hienoissa taloissa asuvista tyhmistä ihmisistä. Ei ihan mielenkiintoisinta Guillouta minusta, mutta oli se vallan hyvä silti. Siinä on konnia ja poliiseja ja otetaan kantaa. Tosin jostain syystä seassa on myös reginamainen rakkaustarina, jota ilmankin olisi pärjännyt.