OOPIUMI

Tekee ihan sikana mieli oopiumia. Luin äsken Jean Cocteaun kirjan Oopiumi, jossa Cocteau kertoo huumevieroituksestaan.

Oopiuminpolttaminen kuulostaa ainoalta asialta, jota ylipäätään kannattaa harrastaa: se aiheuttaa ilmeisesti hyvin aidontuntuisia lentounia ja näyttää kauniita näkyjä. Oopiumia poltetaan kauniissa astioissa rauhallisessa ympäristössä, niin että kaikki on hyvin runollista ja harmonista. Cocteau väittää oopiumin myös ruokkivan luovuutta, mitä olisi vaikea uskoa jos ei olisi juuri lukemassa sellaisen luovuuden tuotetta. Joko oopiumi on täysin toisenlaista kamaa kuin vaikka kannabis, joka saa silmät moljottamaan ja hämärtää jutut, tai sitten Cocteau oli niin fiksu että pystyi filmaamaan ja kirjoittamaan oopiumista huolimatta. Mikä herättää vanhan kysymyksen, kuinka paljon taiteilija olisi saanut aikaan, jos hänellä ei olisi ollut huonoja tapojaan.

Joka tapauksessa haluaisin oopiumia. Minun hommissani ei tarvitse olla niin terävä. Toisaalta siellä pitää olla paikalla joka aamu yhdeksältä, ja Cocteaun mukaan taikamatolla lentäminen vie ajantajun. Taitaa mennä ohi taas tämäkin hauska.