HOMOPULTSARIT

Tässä on ollut sen verran taukoa, että joku epäili jo apinan pudonneen katolta. Päivitän siis. Jatkan puliukkoteemalla.

Helsingissä kasvaneena olen tietenkin nähnyt puliukkoja aika monta, ja jos minkälaisissa toimissa. Nököttämässä tai nukkumassa useimmiten, mutta myös riehumassa ratikassa, selittämässä, pummaamassa, kaatuilemassa, jopa käyttämässä ratikkapysäkkiä vessana. Viime kesänä näin kuitenkin ensimmäistä kertaa pultsareita harrastamassa seksiä.

En todellakaan mennyt tahallani mihinkään pusikkoon kurkkimaan, vaan näin se kävi: Odotin bussia Elielinaukiolla. Seisoin pysäkillä naama asemaan ja selkä penkkeihin päin. Luin kirjaa ja kuuntelin puolella korvalla puliukkojen lörpötystä penkeiltä, kun sieltä kuului ”Ei poliisit voi mitään todistaa että täällä olis HOMOILTU!”. Se oli vähän epätavallista pultsaripuhetta ja höristin korviani. Seuraavaksi kuului örinää ”joo ei voi, vapaita miehiä ollaan” ja sitten jonkinlaista kovaa maiskutusta ja lätinää. Vilkaisin olkani yli ja välittömästi minua rangaistiin uteliaisuudestani. Jotkut asiat olisi paras jättää katsomatta. Mutta kello ei ollut viittäkään ja aurinko paistoi, ja pysäkillä oli paljon väkeä enkä mitenkään olisi voinut arvata, mitä siellä oli meneillään. Kaksi tosi rumaa ja tosi likaista miestä suuteli kovaäänisesti ähkien ja ihan oikeasti, niin, no, kädellä silleen. Toisiansa. Ja ihmiset ympärillä katselivat tyynesti kuka minnekin.

Raportoin tästä välittömästi tekstiviesteillä Lontoon-kavereilleni, joilla toisinaan on hurja koti-ikävä. Tällainen tuokiokuva parantaa tehokkaasti kaipuun Helsinkiin. Minutkin se paransi vähäksi aikaa kuolaamasta homopornoa, uskotteko.