Kolme useimmin toistuvaa ruoanlaittovirhettäni:
1) Ruoanlaittoa aloittaessa kädet ja kynsinauhat ovat aina hyvän pehmeät, koska ensin pitää tiskata vähintään viikon tiskit. (En laita ruokaa usein.) Pilkon siis ruoka-ainekset pannulle ja rupean laittamaan kynsiä. Ruoka palaa pohjaan. Tätä en tehnyt tänään.
2) Jätän ruoan hautumaan ja menen surffaamaan internettiin. Ruoka palaa pohjaan. Tätäkään en tehnyt tänään.
3) Laitan kaiken jauhelihan/pekonin kerralla kylmälle pannulle ja alan kuumennella. Sitten ihmettelen kun se ei ruskistu ja sitten muistan, ettei se ole ennenkään tällä konstilla ruskistunut. Tämän tein tänään, mutta onneksi en ollut yksin. Lihat voi ilmeisesti ottaa pannulta pois ja laittaa takaisin ruskistumaan vähän kerrallaan.
Hahhaa! Jos en seuraavan kahdenkymmenen minuutin kuluessa tee mitään mokaa, saadaan kohta hyvää carbonaraa.
maanantai 26. marraskuuta 2007
APINA LAITTAA RUOKAA
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Oo, sä oot NIIN hyvä! Ja ihan parhautta on se, että sun toilailuja seuratessa itsensä tuntee todelliseksi kodinhengettäreksi, vaikken mäkään juuri mitään ruokaa osaa laittaa.:)
Mä en oikeasti tiedä, mikä siinä on niin vaikeaa. Isälleni ja äidilleni ei ikinä kävis tollaisia tyhmä-mokia.
Pystytkö sä yleensä keskittymään moneen asiaan kerralla? Siitä kai tuossa unohtelussa on kyse.
Kauheaa, jos tulee paineita vanhempien puolelta ruuanlaiton (tai yhtään minkään muunkaan) suhteen. Mun vanhemmat on onneksi kumpikin surkeampia kokkeja kuin minä. Olen siis lapsuuteni elänyt lähinnä eineksillä ja linja jatkuu edelleen.
Anekdoottina kerrottakoon, että mun isä insinöörikokkaa: joka joulu se tekee excel-taulukon kinkun paistolämpötilasta ja paistoajasta. Tavallisista sunnuntaipaisteista se ei sentään taulukoita tee.
Onnistuuko ne excel-kinkut?
Eipä meidän perheessä vanhemmilta juuri paineita tule, vaikka isä on hyvä kokki ja äitikin osasi pitää lapset hengissä.. en muista että mulle olisi koskaan yritetty opettaa ruoanlaittoa. Ehkä ne eivät kiireiltään ehtineet.
Putkiaivohan mulla kyllä on, oikein arvattu. Pari viikkoa sitten olin antamassa kaverille ajo-ohjeita ja mentiin risteyksen ohi, kun avasin samaan aikaan hampurilaisen käärepaperia. Näin ihan selvästi että tosta pitäisi kääntyä, mutta menin jotenkin sekaisin.
Excel-kinkut onnistuvat ja isälle täytyy sitten monta kertaa vakuuttaa, että onpa hyvää kinkkua. Eli kuten miehiä muutenkin, isääni tulee kehua suorituksesta. Näin perhesopu ja joulurauha pysyy. Tosin yksi riita joulussa KUULUU asiaan.
Ehkä sun sitten pitäisi keskittyä ainoastaan yhteen juttuun kerran.:)
...kerralla. Oikoluku on liian vaikeaa.
Lähetä kommentti