Tuliaseet ovat hauskanpitoa varten; niistä kuuluu kova ääni, lähtee hyvä haju ja tuntuu vekkuli täräys. Samalla voi katsoa kuinka hyvin osuu maaliin, tai jos on sitä sorttia jonka ei sovi kohkata turhanpäiten, kuten minun sukuni miehet, voi hankkia vaikka pupua pöytään. Tuliaseilla ei saa osoitella ihmisiä. Jos ampuu ihmistä päin ja osuu johonkin keskelle, niin se ihminen aika varmasti kuolee.
Ei pitäisi olla vaikeaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Väärin, apinaiseni. Tuliaseet on tehty tappamista varten. Voi niillä leikkiä, kuten voi ylinopeilla autoilla, tulella tai vaikka suojaamattomalla seksilläkin, mutta aina on joku vastuttomampi, joka ei osaa leikkiä sääntöjen mukaisesti, tai joka kuvittelee olevansa sääntöjen yläpuolella. Eikä aseiden ihannointi auta yhtään.
Ei mun pistoolia esimerkiksi ole ollenkaan tehty tappamista varten. Se on siihen aika kömpelö työkalu, paitsi loukutettujen eläinten lopettamiseen. Se on tehty, ja ostettu, puhtaasti harrastusvälineeksi.
Kuten aina on joku, joka ei usko että puukko on tehty kalanperkaamista eikä naapurin tökkäämistä varten, tai kikkeli on tehty nussimista varten eikä raiskaamista. Kusipää on kusipää ja mielenterveysongelma on mielenterveysongelma. Puukko tai ase tai kikkeli ei ole kumpikaan, ne on yksikseen aika toimettomia.
Ja noita kakskakkosia ei todellakaan ole tehty tappamista varten. Se tyyppi sai olla vähän helkkarin hyvä ampuja, että osui edes yhdeksään ihmiseen niillä seitsemälläkymmenellä laukauksella.
Ai niin, en minä ihannoi aseita. Minä rakastan aseita. Mutta raudankappaleita ne silti vain ovat, ilman maagisia voimia. Ei niistä onnelliseksi tule sen kummemmin kuin väkivaltaiseksikaan.
Toinen kysymys onkin sitten, mikä auttaisi. Ihan ekaksi sanoisin että koulukuraattorit, koulupsykologit (niihin ei kuulemma ole varaa nykyään), psykologin haastattelu aseluvan saamisen ehdoksi (varmaan joo, tässä miljoonien metsästäjien maassa), metallinpaljastimet ovilla ja keskusteluvälit perheen teini-ikäisiin. Mitä te sanotte?
Lisäys. Ei näköjään tullut ekojen joukossa edes mieleen sellaiset asiat kuin vaikka välittäminen ja kuunteleminen ja mitä niitä on, sellanen huolenpito toisista. Se kuulostaa niin utopistiselta ja vaikeasti järjestettävältä, eikö? Noita hallinnollisia menetelmiä on jotenkin helpompi ideoida.
70 laukausta?
Mä olinkin ajatellut, että aika päättäväinen kaveri se oli, kun pienoispistoolilla sai niin pahaa jälkeä aikaan. Iso laukausmäärä selittää jo jotain.
En mä kyllä mitään metallinpaljastimia kannata. Nekin rahat voisi käyttää opetusryhmien pienentämiseen ja tulisi paljon parempaa jälkeä.
Lähetä kommentti