Tiedättehän sen tunteellisen päänsuhinan, joka tulee sunnuntaina oikein onnistuneen lauantain jälkeen? Se syntyy valvomisesta, krapulasta ja siitä, kun voi todeta viettäneensä laatuaikaa laatuseurassa.
Matkustin pari tuntia sitten Helsingin läpi kotiin juuri tuollaisessa euforisessa tilassa. Minulla on ystävinä vallan huimia tyyppejä, joiden kanssa voi juoda punaviiniä ja puhua kivoista asioista aamuun asti, ja sitten niitten sohvalla voi nukkua keskellä päivää ja ne sanovat vain, että olet kaunis sisustuselementti. Olin siis kotimatkalla niin hyvällä mielellä, että hymyilin kaikille. Ensin hymyilin bussikuskille, sitten kanssamatkustajalle. Junassa hymyilin oikein leveästi, kun yhden naisen ostoskassit olivat kulkureitillä ja hyppäsin niiden yli ja se nainen nauroi. Sitten menin kauppaan ostamaan uunissa lämmitettävää valkosipulipatonkia ja rupattelin hilpeästi myyjän kanssa ja hymyilin, jne, trallallaa.
Kotona hymyilin vielä sotkutukkaiselle peilikuvalleni, ja silloin näin tosi mustat hampaat! Saakelin punkku, kun sitä ryyppää yhdenkin yön, niin jopa tulee jännän näköiseksi. Eikä mulla tietenkään mitään hammasharjaa ollut mukana ollut. Ja nyt mä olen irvistellyt kauheilla peikkohampailla puolelle kylää. Joku pieni lapsi on voinut vaikka pelästyä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Mä olen tuota episodia nyt pohdiskellut ja kunnon emäntänä (ja emäntäkirjojen hartaana keräilijänä) voin todeta, että vikahan oli täysin minun. Minunhan olisi TIETENKIN tullut varata toilettitarvikkeet sinua varten. Tai näin ainakin toteaa kirja "Seuraelämän säännöt" vuodelta 1938.
Noh, ehkä ensi kerralla tuot omat tuotteet, täältä kun ei ole poislähtemistä ennen auringonnousua.:)
Joo sun syy, mä en olisi voinut arvata että menee aamuun asti, oli eka kerta mulle.
Toivottavasti ei Seuraelämän säännöillä ole muuta huomautettavaa siihen rymyämiseen!
Seuraelämän sääntöjen tarkastelu kannattaa jättää ehkä toistaiseksi tähän. Ja hei, hauskanpitoa ei kannata kutsua rymyämiseksi. Rymyäminen on aivan jotain muuta.
Ai, mun mielestä "rymyäminen" (hämäläisten vanhempieni käyttämä paheksuva sana) on kaikkea sellaista, mistä lähtee kova ääni keskellä yötä. Esimerkiksi Nikke Knatterton-leffan katsominen ja käkättäminen kuuluu ehdottomasti käsitteen alle.
Lähetä kommentti