TUKHOLMA

Naapurikateus on alhainen tunne. Kävin viime viikolla Tukholmassa työasioissa, tai sanotaan työ- ja huvitteluasioissa, eräänlaisella seminaari- ja tutustumisretkellä. Halusin heti muuttaa Ruotsiin.

Ensinnäkin siellä ollaan meidän alallamme Suomea edellä (toisaalta on syytä ollakin, se on siellä isompi ala kuin täällä), ja jos tekisin vähän aikaa töitä Tukholmassa, oppisin kaikenlaista. Mutta se ei ollut se juttu, vaan historia. Ruotsi on vanha, ja se näkyy. Onhan meilläkin asutusta 9000 vuotta, linnavuoret ja hautaröykkiöt, ei siinä mitään, mutta kun ne näyttää päältä päin ihan skutsilta kaikki.. Ja sijaitsevat enimmältään Ryttylän Rutakossa, niin että yhden luota toisen luo on päivän matka. Kaupunki täynnä kivilinnoja nyt vaan on paljon makeempi, sille ei voi mitään. Tai ehkei nyt sentään makeempi kuin linnavuoret, mutta sellaisessa kävellessä tulee kuitenkin hyvä mieli. Tulee sellainen olo, että ihmisistä on sentään vaikka mihin. Älkääkä sanoko mitään mistään suomalaisten tapattajista ja riistoruhtinaista, tiedän kyllä.

Kotimatkalla ostin Jan Guilloun tukholma-aiheisen dekkarin Varkaiden markkinat, joka kertoo hienoissa taloissa asuvista tyhmistä ihmisistä. Ei ihan mielenkiintoisinta Guillouta minusta, mutta oli se vallan hyvä silti. Siinä on konnia ja poliiseja ja otetaan kantaa. Tosin jostain syystä seassa on myös reginamainen rakkaustarina, jota ilmankin olisi pärjännyt.